Auts!

Vähän uutisia viimepäivien ajalta.. Perjantaina lähdin aamulla vetämään kokonaisen päivän pituista retkeä neljälle tytölle. Retken aikana uidaan hevosten kanssa, ja matka sujui oikein hyvin uimiseen asti. Sitten alkoikin jo sattua ja tapahtua. Olin uittamassa yhtä tyttöä tallin haflingerilla, Haffilla. Olimme tulleet takaisin rantaa kohti sen verran, että jalkani ylsi pohjaan, ja kävelin/uin hevosen vieressä. Olimme kääntymässä takaisin palataksemme syvemmille vesille, kun Haffi polkaisee oikean jalkateräni ja nilkkani päälle suurella voimalla. Käskin tytön palata takaisin rantaan, ja yritin itse päästä ylös vedestä, mutta se oli aika vaivalloista. Jalkaan sattui nimittäin tässä vaiheessa paljon. 

Lähdin autoon lepäämään ja nostamaan jalan koholle ja käärimään jotakin sen ympärille. Soitin Markolle, yhdelle meistä kolmesta oppaasta, joka oli kuljettamassa asiakkaita takaisin Rethymnoniin. Hän poikkesi käymään rannalla ja jatkoi sitten matkaa asiakkaiden kanssa. Kun hän jälleen kerran palasi, toi hän mukanaan ison säkillisen jäitä jalkaa varten. Sitten hän keskusteli Georgin, Kristyn ex-miehen kanssa. He sopivat joitakin asioita ja sitten Marko lähti takaisin tallille. George opasti tytöt tavernan pihaan, johon jätimme hevoset. Minä ajoin autolla paikan päälle, ja jäin sinne muutamaksi tunniksi tyttöjen kanssa. Kipu oli tässä vaiheessa siedettävä, koska olin kaiken vilskeen keskellä ehtinyt napata pari särkylääkettä suuhuni. Söimme ruhtinaallisen lounaan tyttöjen kanssa ravintolassa, sitten kävelimme alas rantaan, joka sijaitsee ravintolan alapuolella, noin 10m etäisyydessä. Odottelimme, että Julia, tanskalainen oppaamme sekä huonetoverini saapuisi. Hän opasti päivän päätteeksi tytöt takaisin tallille, ja minä sain autokyydin sinne. 

Illalla kymmenen jälkeen lähdimme Georgin ja Julian kanssa Rethymnoniin sairaalaan ottamaan röntgenkuvia jalasta. En ole ikinä saanut noin nopeaa palvelua sairaalassa! Meillä kesti korkeintaan 20 minuuttia ottaa röntgenkuvat, sekä saada lääkärin tuomio jalasta; joka oli positiivinen, kun mikään ei ollut murtunut. Hän lähetti meidät kotiin viiden päivän lepäämisen ja jalan koholla pitämisen ohjeilla. Kävimme vielä illallistamassa pizzat Rethymnonissa ennen kotiinpaluuta. 

Nyt oleskelen vain asunnossa ja yritän kuluttaa aikaa. Haluaisin mennä tallille auttamaan, mutta Kristy on erittäin tarkka siitä, että lepään lääkärin määräämät viisi päivää. 

 

Aj!

Lite nyheter angående de senaste dagarna.. På fredag morgon startade jag en heldagsritt med fyra tjejer. Under ritten simmar vi med hästarna, och ända tills doppet gick allting till riktigt bra. Sedan började saker och ting gå åt pipan. Jag var och ledde stallets haflinger, Haffi, i vattnet med en flicka på hans rygg. Vi hade kommit tillbaka mot stranden från att ha simmat lite, och var på väg ut igen mot djupare vatten. Jag kunde fortfarande dock gå/simma bredvid hästen, för mina fötter nådde botten. Sedan lyckades jag få min fot under Haffis hov och han stampar med ordentlig kraft rakt på fotbladet och vristen. Jag sade att flickan skulle gå tillbaka upp på land med hästen, sedan försökte jag ta mig själv upp ur havet, vilket var ganska krångligt, då jag hade stora smärtor i foten. 

Jag gick till bilen för att lyfta foten upp och linda något runt den. Jag ringde Marko, en av oss tre guider, som för tillfället transporterade några kunder till Rethymnon. Han körde ner på stranden och fortsatte sedan med kunderna till Rethymnon. På vägen tillbaka kom han med ett stort paket med is för min fot. Han diskuterade litet med George, Kristys ex man. De kom överens om några saker och sedan åkte han tillbaka till stallet. George förde flickorna till restaurangen med hästarna, medan jag körde hans bil dit. Jag stannade där för några timmar med flickorna. Nu kunde jag lättare stå ut med smärtan i foten, för att jag hunnit ta några värkmediciner i mitten av allt virrvarr. Vi åt en mäktig lunch med tjejerna och gick sedan ner till stranden, som befinner sig ca 10m nedanför tavernan. Vi väntade på att Julia, vår danske guide och min rumskompis, skulle komma och ta flickorna hem ridandes. Jag fick sedan bliskjuts till stallet. 

Efter tio på kvällen åkte vi med George och Julia till Rethymnon till sjukhuset för att ta röntgenbilder på min fot. Jag har aldrig tidigare varit med om så snabb service på ett sjukhus! Det tog oss högst 20 minuter att komma till röntgen och få läkarens dom om foten; vilken var lättande, då inget var brutet. Han skickade oss hem med order om att vila i fem dagar och att ha foten högt upp. Vi gick ännu och åt pizza i Rethymnon före vi åkte hem. 

Nu tillbringar jag bara tid i lägenheten. Jag skulle vilja åka till stallet och hjälpa, men Kristy är väldigt mån om, att ja vilar de fem dagarna som läkaren gav order om. 

Pari kuvaa jalasta.

Två bilder på foten.

 

Tässä elämäni ensimmäinen röntgenkuva. (Jos hampaista otettuja kuvia ei lasketa.)

Här är mitt livs första röntgenbild. (Om vi inte räknar med bilder av tänder.)

 

~ Anna